torstai 29. kesäkuuta 2017

Fättness päiväkirja: Capri Marina, Kuopio



Tuli taas nälkä. Ja mikäs sen parempi syy lähteä ravintolaan. Tällä kertaa mietimme vaimon kanssa paikkoja, joissa ei ole ennen tullut käytyä. Päädyimme Kuopion satamassa sijaitsevaan Capri Marinaan.




Capri Marina avattiin vuosi sitten. Vaikka matkaa ravintolaan on vain vajaa kilometri, eivät askeleet ole ennen vieneet Capriin syömään. Selittelen tätä sillä, että paikka sijaitsee vähän syrjässä. Asiasta voidaan olla toki montaa mieltä. Jos saavut Kuopioon veneellä, nouset venesataman laiturilta suoraan ravintolan eteen.

 Ensivaikutelma on piristävän merellinen. Sopii hyvin miljööseen, sillä ikkunoista näkyy savolainen meri: Kallavesi. Olimme liikkeellä maanantai-iltana eikä paikassa ollut tungosta. Ravintolan edessä on suuri terassi joka jäi testaamatta, koska taivaalta valui vettä. Ystävällinen tarjoilija johdatti meidät rauhalliseen nurkkapöytään.


En alun perin ajatellut syödä kalaruokaa, mutta atmosfääri inspiroi kokeilemaan. A’ la carte listalla oli monenlaista merenelävää: mustekalaa, kalmaria, simpukoita, tonnikalaa, miekkakalaa. Päädyin tonnikalapihviin, koska minulla oli nälkä ja valinta tuntui kohtuullisen turvalliselle. Vaimo tilasi Lasagna Di Terran, lihatäytteisen lasagnen.

Alkupalaksi söimme italialaisen tapaslautasen kahteen pekkaan. Tapas on aina hyvää, eikä sitä voi oikeastaan tarjoilla väärin: juustoa, leikkeleitä, oliivia, munakoisoa, tomaattia, hillosipulia, kasviksia. Yhdeksän euron tapaslautasesta riittää sopivasti kahdelle, jos pääruuaksi ottaa tuhdimpaa evästä. 

Pahoittelen kuvan laatua. Tapaslautanen maistui paremmalle kuin näyttää
Viinien valinta on aina samanlaista rakettitiedettä. Koetin vaikuttaa fiksulle kun kyselin valkoviinien ominaisuuksia ja päädyin sitten erääseen vaihtoehtoon (en muista nimeä) tarjoilijan lempeällä johdatuksella. Viini itsessään oli meikäläisen maksuun ehkä hieman liian makeaa, mutta sopi ruuan kanssa kun nappi silmään. Tai kuin hanska käteen. Tai kuin suutarin sormi.... no, te saitte jo kopin. Vaimo kehuskeli lihalasagnetta hyväksi ja täyttäväksi.

Tonnikalapihvin kanssa oli viisi uutta perunaa, joten nälkä hävisi sitä mukaan kun annos hupeni ääntä kohti. Lopuksi kaavin viimeisetkin kastikkeenrippeet lautaselta. Summa summarum: ruoka oli hyvää ja tarjoilu pelasi mukavasti ja myös yllättävän nopeasti. Alkupalan ja pääruuan välissä oli tuskin viiden minuutin käppiä. 

Tonnikalapihvikuvan kanssa pätee edellinen kuvateksti. Meikäläisestä ei saa ruokakuvaajaa.
Ruokien hinnat ovat lompakkoystävällisiä. Jos haluat syödä edullisemmin, Lasagna di Terra kustantaa vain 12 €. Tonno alla Ghiotta (Tonnikalapihvi) maksoi 25 € ja oli kyllä hintansa väärtti. Listan kallein annos on Pesce Spada al Salmoriglio, Miekkakalapihvi. Pitää testata ensi kerralla.

Capri Marina on mukava paikka ja ruuat hyviä. Jos veisin vieraita syömään kalaruokaa (ei sitä iänikuista lohta), tekisin valinnan Capri Marinan ja Ravintola Sammon välillä: Savolaista eksotiikkaa haluavan kiikuttaisin syömään Sammon muikkuja. Hieman tyylikkäämpää iltaa odottavan veisin Capri Marinaan maistamaan mustekalaa ja miekkakalaa. Molemmat paikat ovat hyviä, illan seura ja fiilis ratkaisee valinnan.

Lisää Fättness-päiväkirjoja tästä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti