Kuopio ja jääkiekko

Eilen koettiin kiekkohuumaa, kun Kalpa pelasi Tapparaa vastaan kolmannen finaalipelin Tampereella. Kuopion torille oli tuotu iso videoscreeni peliä varten. Koleasta ilmasta huolimatta torilla oli n. parituhatta Kalpan kannattajaa. Pelin aikana riitti tunnelmaa mutta viimehetken tappio latisti fiiliksen. Kansa hajaantui koteihinsa ja osa lähti baariin jatkoille. 

Kauppahallin edessä seisova Veljmies oli saanut kaulaansa Kalpan huivin

Eilinen peli veti torille parituhatta Kalpafania.

Mualimannapa oli niin täynnä, että ihmiset joutuivat jonottamaan terasille pääsyä

Kuvayhteys pätki. Yleisöä pyydettiin olemaan somettamatta pelin aikana, ettei kaista kuormittuisi liikaa.

Tein vuosi sitten postauksen Kuopio ja jalkapallo. Nyt on hyvä ajankohta ottaa selvää, miten jääkiekko näkyy kaupunkikuvassa. Lähdin taas sunnuntaikävelylle tutkimaan tilannetta.

Maanantaina on pelipäivä. Ottelu myytiin loppuun puolessa tunnissa.

Meikäläisen ensimmäiset muistot Kalpasta on keväältä 1991. Asuimme Suonenjoella ja Kalpan menestys sai meidät maakunnasta Kuopioon katsomaan ratkaisupelejä. Mieleenpainuvin hetki oli ensimmäisen erätauon alku: kuopiolaisyleisö otti erotuomari Seppo Mäkelän hampaisiinsa ja herjauksia lenteli koko erän ajan. Kun summeri viimein soi, Mäkelä luisteli Kalpafanien aition eteen ja näytti meille keskaria. Minun piti varmistaa veljeltä, että näkikö hän saman. Ottelua ei televisioitu eikä somea ollut vielä keksitty, joten fingeri jäi suurimmalta osalta huomaamatta. Finaalisarjassa TPS oli parempi, mutta hoppee ei ollut häppee. Kukaan ei arvannut, että seuraavaa mitalia saatiin odottaa 18 vuotta. Tässä välissä Kalpa teki kaksi kertaa konkurssin ja vajosi jääkiekon kakkosdivariin, Suomisarjaan. 

Alasarjarämpimisestä huolimatta Kuopiossa nähtiin aika ajoin nimekkäitä pelaajia, tosin hyväntekeväisyysotteluissa. Tässä Legendat tekee hyvää -tapahtumassa pelasivat mm. Jari Kurri, Esa Tikkanen, Kristian Ruuttu, Aake Kalliala, Pave Maijanen ja Matti Haggman.

 Kaudella 2000 – 2001 kävin katsomassa melkein kaikki Suomisarjan kotipelit. Motivaationa toimi osallistuminen seuraavan syksyn kävelymaratoniin: kodin ja jäähallin välinen matka toimi hyvänä harjoitteluna. Lisäksi lippujen hinnat olivat edulliset ja peli viihdyttävää. Alasarjassa peli ei ole niin organisoitua, joten matseissa sattuu ja tapahtuu. 

Mieleeni jäi tuolta ajalta erän viikko, jolloin Kalpalla oli kaksi kotiottelua peräkkäin. Ensimmäisessä ottelussa kenttäkuulutus kertoi: Teitä on tänään 1013 katsojaa. Kalpa kiittää! Parin päivän päästä olin taas katsomassa peliä ja kenttäkuulutus kertoi: Teitä on tänään 1012 katsojaa. Kalpa kiittää! Huomasin muiden tekevän samoin kuin minä: katse harhaili yleisöjoukossa etsien, kuka on jäänyt kotiin.

Elokuussa 2000 Niiralanmontussa pelattiin hyväntekeväisyysottelu Kukot vastaan Kalat. Jäällä nähtiin mm. Sami Kapanen, Janne Kekäläinen, Olli Jokinen, Kimmo Timonen, Marko Tuomainen ja Pasi Kuivalainen.

Talvella 2002 pelattiin Niiralanmontussa yksi erikoisimmista peleistä, kun Kalpan vieraaksi tuli Kiinan jääkiekkomaajoukkue. Kyseinen ystävyysottelu kuului Kiinan maajoukkueen Suomen kiertueeseen. Hallin ovella yleisölle jaettiin pienet kiinanliput ja niitä sitten heiluteltiin kohteliaasti vieraille. Peliä vei Kalpa ylivoimaiseen tyyliin ja jännitysmomenttina oli lähinnä, saavatko idän ihmeet yhtään maalia. Kun kiinalaiset viimein onnistuivat maalaamaan, koko halli puhkesi raikuviin suosionosoituksiin. Kalpa voitti ottelun 6-2.

Kalpan lippu liehuu kaupunginteatterin salossa.

Kalpan kotihalli, legendaarinen Niiralan monttu. Hallin katosta puuttuu vielä SM-liigan mestarin viiri. Ehkä tänä keväänä?

Lippuja liehuu siellä täällä. Tämä lippu löytyi keilahallin tangosta.



Amarillo on Kalpan virallinen jälkipelipaikka. Ravintolassa on useita screenejä ja nurkkaus, jossa on porrastettu katsomo. Pelin jälkeen paikalla haastatellaan kalpalaisia ja kerrataan matsin tapahtumia.

Kalpan myymälä sijaitsee Carlsonin alakerrassa lähellä toria.

Tämä lippu oli yksityisasunnon parvekkeella.

Viimein kevään 2005 päätteeksi Kalpa voitti Mestiksen mestaruuden ja nousi uudestaan SM-liigaan. 2009 tuli pronssia mutta muuten on ollut hiljaisempaa. Kunnes koitti kevät 2017 ja Kalpa raivasi tiensä finaaliin Tapparaa vastaan. Ja kiekkokuume nousi taivaisiin. 

Oksapojan katseessa loistaa kulta. Enteellistä?

Kuopiolaisilla on yksi maailmanmestari (Sami Kapanen 1995) ja Stanley Cup -voittaja (Kimmo Timonen 2015). Vielä ei kaupungista löydy Kapasenkatua tai Timosentietä. Saatikka minkäänlaista jääkiekkoaiheista muistomerkkiä. Aika näyttää, miten näitä mestareita muistetaan.