torstai 29. syyskuuta 2016

What to do in Kuopio: Colors of Autumn



If you come to Kuopio in autumn (September - October), you can enjoy the fall colors. 
During the day can be warm, but the nights are cold. Therefore, the tree leaves change color.

 












maanantai 26. syyskuuta 2016

Lontoon reissu: sunnuntai. Kolmas matkapäivä




Kolmas ja viimeinen reissupäivä meni konsertin jälkimainigeissa. Päätimme ottaa viimeisistä tunneista kaiken irti ja matkustelimme metrolla pitkin poikin kaupunkia. Lontoon metro, The Tube, on maailman vanhin. Ensimmäinen metrolinja avattiin jo vuonna 1863. Linjoja on 11, kiskoa riittää yli 400 kilometriä ja asemia on 270. Luvut ovat järkyttävän suuria mutta metroa on turha pelätä. Se on helppo ja edullinen kulkupeli reissata ristiin rastiin. Oyster Cardilla päivämatkojen maksimiveloitus on 6,50 puntaa.

The Tube, Lontoon maanalainen.


Pari must kohdetta kuului päivään. Ensimmäinen oli St. Paulin Katedraali. Kirkko valmistui 1710 ja on maailman toiseksi suurin. Se suurin sijaitsee Vatikaanissa. Satuimme paikalle sopivasti juuri, kun Katedraalin kellot kutsuivat ihmisiä jumalanpalvelukseen. Normaalisti pääsymaksu on kuusitoista puntaa, mutta jumalanpalvelus on ilmainen. Siispä sisään. 





St Paulin Kadetraali on niin iso, ettei sitä millään saanut mahtumaan yhteen kuvaan.
 Huikeat on olleet puitteet vuoden 1981 Walesin prinssi Charlesin ja Dianan häissä. Tuijotin messun aikana kattokupolia ja koetin saada käsityksen sen koosta. Se ei näyttänyt niin suurelle kuin olin ajatellut. Kupolin halkaisija on 110 metriä ja lajissaan myös maailman toiseksi suurin. Se suurin on siis Vatikaanissa. Reissun jälkeen näin sattumalta dokumentin, jossa kerrottiin St. Paulin Katedraalista. Kupoleja on itse asiassa kaksi: ulomman kupolin sisällä on pienempi, joka on tehty vastaamaan kirkon sisämittasuhteita. Arkkitehdin ajatuksena oli, ettei kupoli saa viedä liikaa huomiota kirkon sisällä. Siksi se näytti niin ”pieneltä”!




Ilmaisten kirkonmenojen varjopuolena on, ettei kirkon sisätiloja pääse tutkimaan samalla lailla kuin maksullisella sightseeing-kierroksella. Mekin vain istuttiin, seisottiin ja kuunneltiin laulua ja liturgiaa. Olimme sen verran perällä, että päätimme livahtaa ulos kesken jumalanpalveluksen. Kieltämättä vähän noloa, mutta meillä ei ollut liiemmälti aikaa. Piti siirtyä seuraavaan kohteeseen.

Tower of London

Tower of London on 1000-luvulla rakennettu linnoitus aivan Thames joen varrella. Linnassa sijaitsi pahamaineinen vankityrmä, jossa virui aikoinaan mm. William Wallace (Mel Gibsonin roolihahmo elokuvassa Braveheart) sekä Natsijohtaja Rudolf Hess. 

Pakollinen linnabongaus. Liput sisälle 25 £, joten tyydyimme ihailemaan ulkopuolelta




Uutta ja vanhaa: Edessä Tower, taustalla Cityn pilvenpiirtäjiä.

Kävelimme Towerin vieritse Tower Bridgelle. Tämä on se kuuluisa postikorttisilta. Paikan päällä havahtui, miten huikean suuri rakennelma on kyseessä. Sillalla on pituutta 244 metriä ja korkeutta 65 metriä. Ja kuten kaikissa Lontoon turistikohteissa, täälläkin oli muutama muu ottamassa selfieitä. Itse asiassa ihmisiä oli niin paljon, että sillalle muodostui hitaasti etenevä jono. Silta on upea yhdistelmä vanhaa arkkitehtuuria ja 1800-luvun uusinta teräsrakentamista. Tower Bridge valmistui vuonna 1894.







Paljon jäi vielä näkemättä. Vajaa kolme päivää riitä Lontoossa pieneen pintaraapaisuun. Meille molemmille jäi päällimmäiseksi tunne, että tänne tullaan uudestaan. Että täällä pitäisi viettää ensi kerralla viikkoja. Että tänne voisi muuttaa asumaan! Lontoo vei sydämen. 


Roomalaiset perustivat Lontoon n. vuonna 50. Kaupungin alkuperäinen nimi oli latinaksi Londinium

The Monument, muistomerkki vuoden 1666 suuren Lontoon palon muistoksi. Ylös pääsee portaita pitkin. Näköalatasanne on 61 metrin korkeudessa.

Paddington

Sawyers Arms, mukava pub ja ruokapaikka. Siisti, turistihinnat.

Macaroni and cheese


Varo valepoliiseja. Varoitustaulu Paddingtonin juna-asemalla


Meikäläinen ylitti tämän "pointin" juhannuksena 2008. Sen jälkeen en ole polttanut tupakan tupakkaa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Lontoon reissu: lauantai. Toinen matkapäivä




English breakfast

Lauantaina oli vuorossa matkan todellinen syy, eli konsertti Wembley Stadiumilla. Mutta ei mennä asioiden edelle. Aamu polkaistiin käyntiin English breakfastilla: kanamunaa, makkara, pekonia, papuja, sieniä, tomaattilohko, paahtoleipää, appelsiinimehua ja kahvi. Kotona ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen valmistaa tällaista satsia, mutta reissussa aamiainen toimi hyvin. Kun heti aamusta tankkaat itseesi tuhat kaloria, jaksaa pitkälle iltapäivään. Ja tulihan nuo kalorit poltettua päivän mittaan kävellessä.

Aamu Tv ja Emmerdale. Mutta kuka hitto on tuo pikkumies?

Pikkumies oli viittoja, joka tulkkasi sarjaa viittomakielellä.

Tällaisia portaita rampattiin päivittäin, neljä kerrosta ylös ja alas
 Yksi silmiinpistävä piirre Lontoossa on lukuisat varoitus- ja kieltomerkit. Melkein jokaisen suojatien edessä oli teksti: Look left/ Look right/ Look both ways. Varoitukset ovat kyllä ihan paikallaan johtuen ulkomaalaisista turisteista ja vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Kaikesta huolimatta asiat sujuvat ja kaupunki toimii. Jos hotellista puuttuu hissi tai wifi toimii vain vastaanottoaulassa, näiden asioiden kanssa pystyy elämään. Moni juttu vaikuttaa mukavan vanhanaikaiselta näin suomalaisen näkövinkkelistä.



Kuljimme Hyde Parkin vierestä tarkoituksena käydä Harrodsilla ja The Royal Albert Hallilla. Matkalla huomasimme suuren muistomerkin, jonka huipulla istui kultainen mies katoksen alla. Mikäs se tämä on? Kyseessä oli kuningatar Victorian varhain kuolleelle puolisolleen prinssi Albertille omistama muistomerkki. Muistomerkki on vuodelta 1872 ja torneineen 54 metriä korkea. Todella vaikuttava. Samalla huomasimme, että muistomerkkiä vastapäätä kadun toisella puolella oli Royal Albert Hall. Kävelykierros kääntyikin nyt päinvastoin.

Albert Memorial. Kaikkea se rakkaus ja puolison ennenaikainen kuolema saa aikaan.




Muistomerkin luona oli kiinalainen pariskunta ja heidän lapsenlapsensa. Poika osasi yksittäisiä englanninkielen sanoja mutta pariskunta ei sanaakaan. Mies tiedusteli, mitä monumentin eläinpatsaat olivat. Ymmärsin tämän siitä, että hän osoitteli patsaita ja puhui kiinaa kysyvään sävyyn. Kirjoitin sanat cow ja bull hänen kännykkään ja kännykkä käänsi ne kiinaksi. En tiedä mitä käännöksessä luki, mutta mies tuntui menevän vielä enemmän hämilleen. Ehkä vastasin väärään kysymykseen? Kaikesta huolimatta mies kumarsi ja kiitteli vuolaasti. Hassu kohtaaminen jota sävytti valtava kielimuuri.

Royal Albert Hall


Vuokrapolkupyöriä. Raha automaattiin ja pyörä alle.

Paikallinen Mannerheim



The Royal Albert Hallilta kävelimme Luonnonhistorialliselle museolle ja kävimme perhosnäyttelyssä. Museon pihalla sijaitsi pieni kasvihuone, jonka sisällä oli trooppinen ilmasto ja eläviä perhosia. Lippu kuusi puntaa. Perhoset lentelivät ihmiset seassa mutta yksikään ei suostunut istahtamaan olalle. Erään turistiryhmän nainen sai hysteerisen kohtauksen, kun perhonen lähestyi häntä: kiljahduksia ja käsien huidontaa. Onneksi hän ei onnistunut tappamaan lentelijää. Minkä hemmetin takia pitää tulla eläviä perhosia täynnä olevaan telttaan, jos pelkää perhosia?

Natural History Museum. Jono jatkuu satoja metrejä oikealle. Kävimme siis pihalla olevassa perhosteltassa, jonne ei ollut jonoa.





Ostimme aamulla hotellin respasta viiden punnan sateenvarjot. Varjot tulivat tarpeeseen, sillä päivä oli sateinen. Kun menimme Harrodsille, vesisade yltyi ankaraksi kuuroksi. Siispä sisään ja samalla sateensuojaan. Harrods on kyllä aivan toiselta planeetalta. Ovilla on vartijat, huoneet ovat täynnä luksustavaroita ja sisustus lattiasta kattoon marmoria, upeita kaakeleita, kultaa ja ties mitä. Hupparissa ja lenkkareissa tuli helposti olo, että kuka ei kuulu joukkoon. Tavaratalossa oli valokuvaaminen kielletty, joten nappasin pari hätäistä kuvaa salaa kännykällä. Matkamuistoksi tarttui mukaan purkillinen Harrodsin kahvia, kaksitoista puntaa.


Harrods tavaratalo

Kuvia Harrodsin tavaratalosta (kuvaaminen kielletty)


Tuliaiskahvia

Palasimme kierrokselta ja kävimme lähipubissa oluella. Silloin taivas repesi ja vettä satoi kaatamalla. Ajoitus oli täydellinen. Ei auttanut muuta kuin istua pöydässä ja odottaa sään selkenemistä. Oli lauantai ja ottelupäivä, joten pubi tuli täyteen jalkapallon ystäviä. Telkkareissa näytettiin matsia Mancester United – Mancester City. Oli hauskaa seurata, miten intohimoisesti paikalliset suhtautuivat otteluun. Jokaisella tuntui olevan mielipide pelin kulusta ja muuan vanha mies kulki pöydästä pöytään vaihtamassa ajatuksia ottelusta. Eräs nuoripari käveli juuri baarin ohi, kun mies päätti piipahtaa sisällä ja kysyä tilannetta. Hän sai paikallisilta nopean pelipäivityksen, palasi ulos ja jatkoi matkaa ulkona odottaneen puolison kanssa.

Lauantai jalkapalloa ja The Sussex Arms. Valokuva otettu seuraavana päivänä. Lauantaina baari oli täynnä terassia myöten ja osa porukasta joutui seisomaan.


Fish and Chips: Nami! Vaalea soossi on majoneesia ja vihreä herneitä. Vähän kuin kylmää hernekeittoa.
Kävin tiskillä tilaamassa pintin (Brittiläinen tilavuusmitta ja tuopin koko. 1 Pint = 0,568261 litraa) ja näin telkkarista, miten Manu teki tasoitusmaalin Citya vastaan. Tilanne hylättiin paitsioina. Ja kukas siellä paitsioissa seisoikaan: Zlatan Ibrahimovic! Hyvä yhteensattuma, meikäläinen on nimittäin parhaillaan lukemassa Zlatanin elämänkertaa. Tarjoilija ojensi oluen ja toivotti: Here You are darling. Hämmentävää. Myöhemmin vaimo kertoi, että eräs mies oli seissyt hieman liian keskellä kulkukäytävää. Kun hän huomasi vaimoni, mies väisti ja sanoi: Sorry love. Peribrittiläistä kohteliaisuutta. Vaikea kuvitella, että kuopiolaisessa paikallisbaarissa baarimikko ojentaisi oluen Ole hyvä kultaseni –toivotuksen kera tai että itse sanoisin tuntemattomalle naiselle Sori rakas. Ehkä me voisimme ottaa briteiltä oppia siitä, miten pitää olla kohtelias. Palvelutilanteessa lause päätetään usein please –sanaan. Muuten puhujaa pidetään epäkohteliaana. Ja sellaisen kuvan me suomalaiset taidamme helposti antaa.

Wembley Stadium
Illalla koitti matkan varsinainen syy: Billy Joelin konsertti Wembley Stadiumilla. Menimme ajoissa, koska paikalle oli tulossa 68 000 katsojaa. Turvatarkastuksessa mies skannasi meidät metallinpaljastimella, mutta muuten meininki oli rento. Tiedustelin, minne sateenvarjot voi jättää. Otimme ne mukaan periaatteella, että heitetään perillä roskikseen. You can bring it along, turvamies totesi. Just don’t open it. Vähän erilaista kuin Suomessa. Konsertissa sai viedä juomat katsomoon. Mikäpäs siinä oli nauttia Billy Joelista punaviinin kera.



Itse konsertti kesti kaksi ja puoli tuntia ja oli täyttä rautaa. Billy kiitteli brittejä musiikillisista vaikutteista ja viittasi niihin illan kuluessa. Kun My Life -kappaleen loppu vaihtui Britannian kansallishymniin God save the Queen, koko stadion lauloi mukana. Billy rupatteli leppoisasti yleisön kanssa ja heitteli vastakommentteja. Joku huusi biisitoiveena Innocent man, johon Joel totesi: Not that. It’s boring. It just goes on and on. Keikka oli Billy Joelin ensimmäinen Wembley Stadiumilla. Hän muisteli ensimmäistä Lontoon vierailu 70-luvulla. Keikalle tuli viisitoista henkeä ja kaikki ihmettelivät, mitä hemmettiä tuo mies tekee lavalla! Nyt Wembley oli loppuunmyyty.


Konsertti kulki erikoisia polkuja. Neljä kertaa Billy Joel heitti yleisön päätettäväksi, mitä seuraavaksi kuullaan. Hän antoi kaksi vaihtoehtoa joista saimme huutoäänestää suositumman. Omien hittien välissä Joel viljeli yllätyksiä, jotka saivat yleisön villiksi. Hän esimerkiksi pyysi lavalle pitkän linjan roudarinsa, Chainsawn, ja tarttui itse kitaraan. Ensiriffit kuulostivat tutulta mutta siinä tilanteessa oudoilta. Mikä kappale tämä on? Kesti hetken ennen kuin tajusin, että Joel soitti AC DC:n Highway to Helliä. Chainsaw veti biisin komeasti raspiäänellä ja illan päätähti imitoi kitaranvarressa Angus Youngia. Eivätkä imitaatiot jääneet tähän. Konsertin aikana Billy Joel lauloi pätkän Your Songia Elton Johnin äänellä ja Little Help from my Friends Joe Cockerin versiona. Kesken River of Dreamsin Joel aloitti Beatlesin Hard Days Nightin ja yleisö sekosi totaalisesti. Kuulimme biisin alusta loppuun ja koko stadion lauloi ja tanssi mukana. Encoren You May Be Right lopussa hypättiin Led Zeppelinin kelkkaan Rock’n’Roll kappaalleen riffillä. Täydellinen lopetus täydelliselle illalle.




Kymmenien tuhansien katsojien purkautuminen stadionilta sujui leppoisissa merkeissä. Junalle sai jonottaa, mutta porukka oli hyvällä tuulella eikä järjestyshäiriöitä näkynyt. Päinvastoin, aseman lähellä soitti joku DJ mankastaan ”odotusmusaa” ja sai kansan tanssimaan ja laulamaan Village Peoplen Y.M.C.A:n tahdissa. Ruuhkassa ja huumassa hyppäsimme junaan ja tajusimme vasta jonkun ajan kuluttua, että matkustimme väärään suuntaan. Paikallinen nainen neuvoi nousemaan seuraavalla asemalla pois ja palaamaan tulosuuntaan. It’s a long way to London.

Keikalla kuullut kappaleet:

1. Miami 2017
2. Prelude/ Angry Young Man
3. Just the Way You Are ( yleisön valinta - toinen vaihtoehto olisi ollut The Stranger)
4. The Entertainer
5. Zanzibar (yleisön valinta - vaihtoehtona Big Man On Mulberry Street)
6. My Life
7. Vienna
8. The Longest Time (yleisön valinta - vaihtoehtona Summer Highland Falls)
9. Movin' Out (Anthony's Song)
10. Leningrad (yleisön valinta - vaihtoehtona And So It Goes)
11. Allentown
12. New York State of Mind
13. With a Little Help From My Friends (Beatles cover)
14. Don't Ask Me Why
15. Sometimes a Fantasy
16. Highway to Hell (AC DC cover)
17. We Didn't Start the Fire
18. She's Always a Woman
19. Keeping the Faith
20. The River of Dreams/ A Hard Day's Night (Beatles cover)
21. Nessun Dorma (Giacomo Puccini cover, laulajana Mike DelGuidice)
22. Scenes From an Italian Restaurant
23. Piano Man

Encore:
24. Uptown Girl
25. It's Still Rock and Roll to Me
26. Only the Good Die Young
27. You May Be Right

The Guardianin juttu konsertista