Black Friday

Olen tehnyt väärin. Jotain niin kauheaa, että joudun pyytämään julkisesti anteeksi. Olen ollut edesvastuuton ja itsekäs, enkä ole kantanut korttani kekoon yhteiseksi hyväksi. Ummistin silmäni ja korvani ja elin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En noudattanut yhteisiä pelisääntöjä, sovittua asiaa johon kaikki muut osallistuivat pyyteettömästi. Perjantaina oli Black Friday ja minä en kuluttanut mitään. Suokaa anteeksi. Olen pahoillani.

Nyt minua hävettää niin vietäväksi. Minun piittaamattomuuteni vuoksi joku aasialainen alipalkattu lapsi voi saada kenkää työpaikaltaan. Indonesiassa metsurin moottorisaha hiljenee, kun jätin paperitavaraa ostamatta. Kongon titaanikaivoksissa palkatta huhkivia orjia saattaa uhata YT-neuvottelut. Valtamereen joutuu kassillinen muovirojua, jonka olisin voinut ostaa alennushintaan ja pelastaa oman varastoni nurkkaan lojumaan. Mitä helvettiä minä oikein ajattelin? En yhtään mitään. Olen täysin piittaamaton, tunteeton, kuluttamaton kakkiainen, joka ansaitsee kaiken sen pahan, millä markkinatalous minua rankaisee.

Pienen puolustuspuheen joudun kuitenkin pitämään. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Perjantaina oli firman pikkujoulut, joten päivä meni ensin töitä tehdessä ja sitten juhliessa. Ja kyllähän minä sentään vähän kulutin. Ostin musiikkikeskuksen baarista kaksi lasia punaviiniä. No, onhan tuo oikeasti aika säälittävää. Kahden punkkulasin kustannus jäi alle kahdenkympin.

Antakaa anteeksi. Minä lupaan parantaa tapani. Koska Black Friday meni sivu suun, hyvitän tämän pitämällä kokonaisen kulutusjuhlaviikon kaikkine sateenkaaren väreineen. Tänään minulla on Silver Saturday. Lähden marketeille, myymälöihin, toreilla ja turuille ja poltan rahaa surutta. Jo aamulla tilasin nettikaupoista leipäkoneen, ompelukoneen, pesukoneen, parranajokoneen ja panokoneen. Siis rahantalletusautomaatin. Käytän plussakorttia, bonuskorttia, pinssikorttia, ajokorttia ja kirjastokorttia ankarasti ja kerään samalla kaikki alennukset, edut, pisteet ja provikat joilla rahoitan seuraavaa kulutuskierrosta.

Viikon päästä voin ilmoittaa, että olen ostanut kasoittain turhaa krääsää, tehnyt Kuopion kokoisen hiilijalanjäljen, heittänyt roskiin kymmeniä toimivia krumeluureja ja kertakäyttänyt lukemattomia muovisia aterimia ja astioita. Viikon päästä voin ylpeänä todeta, että olen totaalisen perse auki. Eikä tässä vielä kaikki. Kutsun teidät (lukijani) ensi perjantaina Kuopion torille Veljmiespatsaan luokse, jonne ilmestyn klo 14.00. Saatte kivittää minut tarjouskupongeilla ja alennustarjouslehtisillä. Jo on kumma, jos ei kaveri opi kuluttamaan.