Avoin kirje puolustusvoimille

Hyvät puolustusvoimien yliherrat. Koen, että olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa maatamme uhataan niin maalta, mereltä kuin ilmasta sekä maanalta. Naapurimaamme käyttäytyvät uhkaavasti tai vähintään epäilyttävästi. Venäläiset vievät rantatonttimme, virolaiset euromme, ruotsalaiset jääkiekon MM-kullan ja norjalaiset hamuavat muut talvikisamitalit. Isänmaa tarvitsee poikiaan ja minä olen valmis vastaamaan huutoon. Tahdon täten ilmoittautua vapaaehtoisena armeijaan. Jälleen kerran.

Arvatenkin puolustusvoimat on muuttunut niistä 80-luvun ajoista, kun minä suoritin asevelvollisuuteni. Haluankin tiedustella, vieläkö manttelikääröä pitää kantaa metsäreissuilla ja saako armeijaan tuoda oman makuupussin? Ennen ei saanut. Entä kuoritetaanko perunat edelleen alokkailla vai käytetäänkö valmiiksi jalostettuja einesperunoita? Onko vessoissa omat kopit vai väännetäänkö aamutortut vieri vieressä tupakaverin kanssa kuten ennen vanhaan? Entä onko varuskuntaan palkattu siivoojia, vai kiillotetaanko kivilattioita edelleen rättiin käärityllä ratakiskon pätkällä, johon on asennettu harjanvarsi? Muistaakseni sitä kutsuttiin mersuksi (onko täällä mersukuskeja, kysyi alikersantti eka aamuna ja laittoi sitten ilmoittautuneet kiillottamaan lattioita). 

 Jotkin asiat lienee säilyneet ennallaan kuten esimerkiksi suojautuminen atomipommia vastaan. Mieleeni on jäänyt pysyvästi opit siitä miten tulee toimia, kun ydinpommi räjähtää muutaman kilometrin päässä. Ensin heittäydytään kiven tai jonkin muun suojan taakse mahalleen ja vedetään sadeviitta päälle. Sitten odotetaan, että paineilma- ja lämpöaalto pyyhkäisee yli. Tämän jälkeen otetaan sadeviitta pois päältä, kopistellaan taistelupareittain radioaktiivinen pöly varusteista havunoksilla ja jatketaan taistelemista. 

Koska olen jo ikämiehiä, eli niin sanotusti nostoväkeä, minut sijoitetaan varmaan johonkin uuteen asemapaikkaan. Olen kuullut, että Suomessa on valtava työttömien armeija. Joukko-osasto olisi muuten mielenkiintoinen, mutta töissäkäyvänä en taida täyttää kriteerejä. Toisaalta työläisten armeija meillä on ollut viimeksi kansalaissotien aikana, eli pitää keksiä jotain muuta. Ehkä voisin hoitaa soppakanuunoita tai suorittaa hakuammuntaa. Vai oliko se tarkka-ammuntaa? Sama se, kunhan ei tarvitse ampua yli kolmenkymmenen metrin päässä olevaan maaliin. En nimittäin näe niin pitkälle.

Nykyaika on luonut aivan uusia taistelujoukkoja, joiden tehtävä on jäänyt minulle hieman hämäräksi. Esimerkiksi trolliarmeija voisi olla mielenkiintoinen jos vain tietäisin, mitä siellä tehdään. Voiko trolliarmeijan suorittaa kahdeksassa kuukaudessa? Pitääkö trolliarmeija kertausharjoituksia? Kuuluuko trolliarmeija maa-, meri- vai ilmavoimiin? Minkälainen trolliarmeijan vahvuus on ja missä heidän varuskunta sijaitsee? Kuka on trolliarmeijan kenraali ja järjestetäänkö itsenäisyyspäivänä trolliarmeijan paraatikatselmuksia? Miten lomat pyörivät trolliarmeijassa? Paljon kysymyksiä joihin toivon vastauksia, ennen kuin teen valintani.

Kirjoittaessani kuulin äsken postiluukun kolahduksen ja kävin katsomassa, kuka minulle lähettää postia. Hämmästykseni oli suuri kun näin, että sain kirjeen puolustusvoimilta. Ihmeellistä! Minä vasta kirjoitan kirjettä teille, ja te ehditte vastata ennen kuin olen entteriä painanut. Ettei vaan pääesikunnan Snowdenit ole pääseet jäljilleni ja lukeneet tekstiä sitä mukaan, kun hakkaan näppistä. On ne eri veitikoita. Kirjeessä on vastaus kaikkeen, mitä olen tässä ehtinyt pohdiskella. Huomaan entisenä jalkaväen jääkärinä ja konekiväärimiehenä, että aselajini on vaihtunut. Kriisitilanteessa minut sijoitetaan Karjalan kannakselle miinanpolkijaksi. Haluan vielä tiedustella, minkälaisen koulutuksen tulen saamaan tähän uuteen tehtävään? Kiitos vastauksesta etukäteen.