Helvetillinen helle

Juuri kun on tottunut käyttämään vesikelin voiteita, ulkona tapahtuu kummia. Taivaalla hehkuu keltainen pallo ja villapaita tuntuu epämiellyttävän kuumalta ja hikiseltä. Mitä tämä on? Taasko ilmasto muuttuu ja millaisella vauhdilla? Kuka rikkoi lämpömittarin, kun se on pysähtynyt kahteenkymmeneenviiteen asteeseen?

Sateisen ja kylmän alkukesän jälkeen lämpö tuntuu hetken mukavalle, kunnes perisuomalaiseen tyyliin tilanne alkaa ärsyttämään. Kun päältä on riisuttu kaikki, mihin siveyssäännöt ja virkavalta antaa luvan, ei enää jää vaihtoehtoja. Muukalaisvastainen, kalpea pohjolan asukas alkaa väriltään muuttumaan pelkojensa kaltaiseksi. Kohta hän ei uskalla enää huudella ulkomaalaiselle painu kotiisi, koska pelkää rusketuksen ja rajaviranomaisten erehdyksen vuoksi joutuvansa samalle paluulennolle.

Olisi ehkä hyvä hoksata, että lämpötila on mielentila. Se, mikä Jämijärven rannalla tuntuu helvetin kuumalle, onkin kauan odotetulla Rhodoksen reissulla Välimeren rannalla ihanan lämmintä. Kellukkamahainen mies pohtii kotona, kehtaako lähteä Kuopion torille patsastelemaan t-paidassa ja polvihousuissa. Sama kaveri pasteeraa syyslomalla Las Palmasin hiekkarannalla jaloissaan nuoruusvuosiensa liian vanhat ja liian tiukat speedot. Rouva pukee kotonaan kolttua koltun ylle hellekelin kyläkäynnille, mutta istuu kuukauden päästä portugalilaisen allasbaarin tiskillä ylpeästi yläosattomissa.

Huomenna menen töihin ja seuraan taas mielenkiinnolla ihmisten reaktioita. On kummallista, että yleensä sadesäästä ja helteestä valittavat samat henkilöt. Itse olen varannut valitusaiheeksi talven pakkaset ja kylmät ilmat, mutta helteellä en valita. Ei tulisi mieleenkään. Joskus (aina) tuntuu siltä, että sitä on tullut synnyttyä väärälle leveysasteelle. Jos olisin jumala, siirtäisin Suomen Välimeren rannalle. Lapin tuntureista tekisin keskimäärin 1,5 km korkeampia, ettei maamme talviurheilu kuolisi sukupuuttoon. Viinan hintaa en välttämättä laskisi Välimeren maiden tasolle, koska silloin suomalaiset joisivat itsensä sukupuuttoon. Me olisimme edelleen lintukoto Italian, Kreikan, Serbian, Makedonian ym. naapurissa… Emme taitaisi olla kauan.

Nyt on sunnuntai ja aurinko paistaa. Tilanne on aikalailla parempi kuin viime viikon maanantaina Kuopion viinijuhlilla. Vielä viikko duunia ja sitten lomille lomps. Aion ottaa lomalla aurinkoa, ruskettaa ihoni, polttaa nahkani, istua terassilla, seistä jonossa, maata rannalla, kävellä kaupungilla, pyöräillä, matkustella autolla, bussilla, junalla, laivalla, käydä kylässä, sukuloimassa, keikoilla, rannalla, torilla, kahvilla, katsoa telkkaria, lukea lehtiä, surffata netissä, kuunnella radiota, kirjoittaa blogia, ottaa valokuvia, olutta, siideriä, syödä, juoda ja naureskella vaimon kanssa.

Kun kesän kylmät kelit ja sateet olivat pahimmillaan sattui yhtenä päivänä hetki, että sade taukosi ja aurinko pilkisti ujosti pilvien välistä. Viäräleukainen työkaverini katsoi toimiston ikkunasta ulos, siristi hetken silmiään ja tokaisi: Sais jo nämä helteet loppua.