torstai 22. toukokuuta 2014

Hikinen iltapäivä



Oli tuskainen ilta. Verenpaine nousi, hiki pinnassa ja levottomuutta. Harvoin on ollut näin huono ja tuskainen olo. Tuntui siltä että mikään ei toimi. Kaikki on turhaa. Miksi oi miksi? Tämä on yhtä painajaista.

Tähän on tultu. Kaikki on tästä kiinni. Pakko roikkua, pakko pysyä mukana. Mitä sitten, jos tapahtuu se pahin mahdollinen? Mitä sitten, jos kaikki on ohi? Mitä sitten?

Kun tuska oli pahin, tuli valoa tunnelin päähän. Ehkä sittenkin jotain on tehtävissä. Ehkä kaikki ei olekaan tässä. Jospa ihme tapahtuisi. Ihme, johon en uskonut ennen tätä iltaa enkä uskonut illan kuluessakaan. Ihme, joka muuttaa kaiken.

Kokemattomuus, asennevamma, lepsuilu… mitä vielä? Jos tahti ei muutu, voi kaiken toivon heittää. Minä hikoilen. Minä roikun mukana. Minun tekee mieli huutaa. Mutta tiedän, että se ei auta. Mikään, mitä teen, ei vaikuta lopputulokseen.

Sitten Iiro Pakarinen, Suonenjoen poika, paukauttaa 3-2 ja Suomi siirtyy johtoon! Käsittämätöntä! T-paidastani voi vääntää litran hikeä ja velipoika laittaa tekstareita semmoisella vimmalla että saldorajat paukkuu. Suomi voittaa! Me ollaan jatkossa!! Me pelataan jälleen mitaleista!!! Hyvä Leijonat!!!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti