Kuinka väärässä olinkaan
Ei niitä pois saa
korkeintaan syrjään
Jätin huoleni syrjään
Menin kapakkaan juhlimaan
Sinne se jäi sateeseen
seisoi katuvalon alla
mustassa sadetakissa
Melkein kävi sitä sääliksi
kun pidin hauskaa sisällä
vaan ehdinhän tuota näkemään
harva se päivä
Tulimme ulos kapakasta
huoleni seisoi vastassa
mustassa lierihatussaan
"Joko mennään" kysyi
"Ei vielä" vastasin
"Odota vähän"
Huoli seurasi kannoillani
kymmenen askelta jäljessä
nauroimme kuorossa sateessa
ja vesi tuntui lämpimältä
maistui suolaiselle
Mentiin meille jatkoille
Tein kavereille paukut
Huoleni ripusti takin naulaan
Heitti lierihatun hyllylle
Vesi valui lattialle
"Joko te menette" sanoin
kun kaverit tekivät lähtöään
Kiittivät mukavasta illasta
Minä hymyilin hiljaa
Huoli ojensi heille takit
toimi portsarina
Yksi kavereista moikkasi ovelta
katsoi silmiini ja vaikeni
näki kai silmistä huoleni
Niin he menivät metelöiden
Minä istahdin sohvalle
ei enää ketään muuta
vain me kahdestaan
minä ja huoleni
Huoli tuli hiljaa hiipien
istui syliini
ja alkoi hieroa ohimoitani
rapsutteli selkääni
ja haukotteli
"Mennäänkö nukkumaan" kysyin
"Mennään vaan"
Niin menin huolen kanssa nukkumaan
saman peiton alle
ja nukahdin huolissani
Huoli ei nukkunut
vaan valvoi puolestani
Toivotti heti aamulla
Hyvän huomenen
(Vort Kunnegut)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti