Mietin, minkälainen työllistävä vaikutus tuollainen hautaamisperinne olisi tänä päivänä. Savipajat ympäri maata valmistaisivat erilaisia, vainajalle tuttuja kohteita ja kuljetusyhtiöt kuskaisivat niitä ympäri maata hautausmaille. Hautausurakointi olisi todellista maansiirtourakointia, kun saviarmeijat kaivettaisiin maanalaisiin hautakammioihin.
Koska nykyään ei ole enää tuollaisia Kiinan keisarin tapaisia kaikkivaltiaita, olisivat terrakotta-armeijat vähän pienimuotoisempia. Esimerkiksi armeijasta eläkkeelle jääneen vääpelin hautaan laitettaisiin tuvallinen savialokkaita, joiden jähmettyneille kasvoille olisi loihdittu ensimmäisen aamun jännitys ja pelko.
Kun kaupungin sairaalan ylilääkäri kuolee, häntä varten valmistetaan luonnollisessa koossa olevia savipotilaita, joilta osalta on amputoitu jäseniä ja osa makaa savisängyissään toipumassa leikkauksesta.
Maatilallisen hautavarustus riippuisi hänen erikoistumisalastaan. Sikafarmarin hautaan tulee parisataa savisikaa sekä saviemäntä. Kanafarmarille savikanoja ja -kananmunia. Voisipa jonkun hautaan ilmestyä myös pari savistrutsia tai savivillisikoja.
Matkatyöläisille ja kaupparatsuille elollisia savihahmoja tärkeämpiä olisivat saviajoneuvot. Tehtaan edustaja haudataan saviaudinsa kanssa ja mukaan vielä savinen salkku ja salkkumikro. Jos tilanne vaatisi, saattaisi edustajan haudasta löytyä myös muutama savinainen eri paikkakunnilta.
Rocktähden hauta olisi ehkä siitä ylellisemmästä päästä. Rokkarin hautaan pitäisi tietenkin valmistaa muutama tuhat savifania ja savibändäriä. Savipaparazzit ottaisivat kuvia taustalla ja savimanagerilla olisi suussaan iso, paksu sikari. Näin rokkarilla olisi kotoisat oltavat taivaassa, tai siellä toisessa paikassa.
Kodittoman Einon hautaan riittäisi kolme terrakotta-veistosta. Ensimmäinen esittäisi sosiaalihuollon henkilöä, jonka silmät näyttäisivät kyllästyneille ja kylmille. Sen viereen terrakotta-alkonmyyjä ojentamassa savisessa kassissa olevia saviviinapulloja. Ja lopuksi vielä terrakotta-ambulanssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti