sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Savo-Karjala pyörätour kolmas päivä: Saa tupakoida -hinnasto

Kolmas reissupäivän aamu alkoi jäykkien reisien venyttelyllä ja luostarin aamiaisella. Kaikki muu aamupalassa toimi paitsi kaurapuuro, joka on meikäläiselle "tuo eväs helvetistä". Ruuasta puheenollen unohdin edellisessä postauksessa kehua Valamon hapankaalia: jumalallista! Yhtä hyvää olen syönyt aikoinaan Pietarissa

Luostarin noutopöydän aamiainen. Kuvasta puuttuu kaurapuuro

Ravintola Trapesa

Salakuvia ravintolasta
Edessä oli siirtyminen Valamosta Leppävirralle, matkaa 77 kilometriä. Alkumatkasta ripeksi hieman vettä, mutta sade loppu yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Matkan varrelta: Karvion kanava
Tie oli mäkinen ja viidenkymmenen kilometrin jälkeen alkoivat vaikeudet. Pojan pyörässä toimi vain kolmosvaihde ja muutama ylämäki osoittautui liian raskaaksi, eli meni talutushommiksi. Parikymmentä kilometriä ennen Leppävirtaa piipahdimme Orinoron rotkolla syömässä eväitä.

Orinoron kanjoniin kiivetään portaita pitkin


Kanjonin pohjalla menee pitkospuut ja kallio nousee parhaimmillaan 20 metrin korkeuteen

Kävin kanjonissa ensimmäisen kerran vuosi sitten. Silloin postasin otsikolla: Voiko tällaista olla Savossa?

Emme kiertäneet koko luontopolkua, vaan parkkipaikalta oli Orinorolle matkaa n. kilometri.
Pääsimme viimein Leppävirralle ja menin lunastamaan mökkiä. Varaamani mökin hinta oli 25 € /vuorokausi, mutta mies myyntitiskin takana puhui minut ympäri ja tarjosi parempaa mökkiä jääkaapilla + mikroaaltouunilla hintaan 40 € /yö. Kun suostuin tähän hän jatkoi myyntipuhetta ja ehdotti jo mökkiä omalla suihkulla + saunavuoroa hintaan 110 € /yö. Tässä vaiheessa puhalsin pelin poikki ja maksoin yöstä jääkaapillisessa mökissä sekä tunnin saunavuorosta 62 €. Aika suolainen hinta mutta kyllä saunaan piti päästä.

Heinäveden tiellä ennen Leppävirtaa tulee vastaa korkea silta, josta on komea näköala


Reissun viimeinen yö vietettiin Mansikkaharjun leirintäalueella.


Pikkumökissä oli kerrossänky, pöytä, penkit sekä sovitut elektroniikat. Ensin arvoimme, kumpi nukkuu yläsängyllä kunnes selvisi, ettei sängyssä ole tikkaita. Kiipeäminen tapahtui päädyn laudoitusta pitkin eli yläsänky meni pojalle, koska minulta kapuaminen ei onnistunut.




Nämä kuuluvat 40 € /yö -mökkiin


Yläsänkyyn piti kömpiä päätylautojen kautta. Jäi meikäläiseltä tekemättä. Onneksi poika on nuori ja notkea.
 Poika kävi respassa puhumassa tikkaiden puuttumisesta. Respan mies totesi, ettei kukaan ole aikaisemmin valittanut asiasta mutta lupasi, että tikkaat kyllä järjestetään seuraavana päivänä. Veikkaan, ettei sängyssä ole tikkaita vieläkään.

Seinällä oli mökin säännöt suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Tupakointi sisällä edullisesti hintaan 300 €.

Huomaa hinnanero suomalaisille ja ulkomaalaisille: Kantasuomalaiset saavat röökata halvemmalla. Herätti hilpeyttä, mutta ei laitettu kuitenkaan tupakaksi.

Illalla kävimme melomassa kanootilla, saunoimme ja sitten levolle. Heräsin aamuyöstä viiden aikaan kaatosateen rummutukseen. Onneksi sade loppui ennen aamua ja pääsimme kotimatkalle kuivin jaloin. Kotimatkasta ei ole enää raportoitavaa. Leppävirralta Kuopioon tulee matkaa 55 kilometriä ja fiilis oli haikea. Vaikka reissu väsytti ja kotiin oli mukava palata, jäi ikävä pyöräilyä ja uusia maisemia. Ensi kesänä uudestaan. Varmasti.

Terveellinen ja ravitseva lounas Ravintola Unnukassa. Voitte uskoa, että tämä maistui hyvälle melkein 80 km pyöräilyn jälkeen.

Alkukesästä kävin pyöräreissulla Leppävirralla. Silloin jouduin Unnukassa opastamaan myyjää, mistä kerroin postauksessa Olutsoossia


Aktiviteetit kuten kanoottimelonta ovat Mansikkaharjussa ilmaisia. Pelastusliiveissä oli vähän toivomisen varaa. Saimme liivit, jotka oli tarkoitettu max. 50 kiloisille. Onneksi osaamme uida, eikä kanootti kaatunut.

Mansikkaharju on hienolla paikalla järven rannalla. Leppävirran keskustaan matkaa puolisen kilometriä.



Suihku- ja wc-tilat sijaitsivat kontissa.


Viimeinen aamupala ennen kotiinpaluuta


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Savo-Karjala pyörätour toinen päivä: Saako Luostarissa dokata?



Keskiviikkona oli vuorossa Valamon luostari. Matkaa Outokummusta tulee n. 51 kilometriä ja tie on suhteellisen tasainen. Puolet matkasta poljimme navakassa vastatuulessa ja parikymmentä kilometriä ennen määränpäätä pojalla puhkesi takarengas. Ennen matkaa ajattelin kerrankin varustautua kunnolla ja hankin varasisuskumin. Se tuli käyttöön jo toisena päivänä.

Varikkokäynti ja renkaan vaihto
Renkaanvaihdon jälkeen poika totesi, että nyt taisi sitten hävitä kakkosvaihdekin. Rumpuvaihteet ovat melkoinen mysteeri, joten asialle ei ollut mitään tehtävissä. Loppureissun kaveri ajoi yhdellä vaihteella, joka oli tietenkin se raskain kolmosvaihde.

Valamon tiellä taivas enteili vesisadetta
Ennen Valamoa vaihdoimme jalkaan pitkälahkeiset housut. Luostarin pukeutumissäännöissä sanotaan, että olkapäät ja polvet tulee olla peitettynä, Siinä vaatteita vaihtaessa vitsailimme, että meidän pitää myös siistiä suumme. Ei enää kiroilua tai Voi Jeesus – tyylisiä lausahduksia.

White house
Vierasmaja White House oli nimensä mukaisesti valkoinen puurivitalo. Huoneeseen kuului kaksi sänkyä, yöpöytä, vaatekomero, pari uskonnollista taulua, taskulamppu ja pino hengellistä kirjallisuutta, mm. raamattu. Täällä oli todellakin helppo hiljentyä kun radio, tv ja internet loistivat poissaolollaan.

Vierasmajan huone kahdelle + aaminen = 50 €
Pöydällä oli taskulamppu ja uskonnollista kirjallisuutta. Lue taskulampun valossa

Kun tavarat oli purettu syöksyin ensimmäisenä suihkuun. Vierasmajan käytävällä oli pari yhteiskäytössä olevaa suihku- ja wc-tilaa. Kun avasin hanan, järkytin: suihkusta tuli pelkästään kylmää vettä! Aivan sama miten paljon lämminvesihanaa käänsi, vesi oli semmoista syysjärviveden kymmenasteista. Silloin meinasi päästä jumalauta. Suihkuun ei voinut jäädä läträämään, vaan kylmästä puuskuttaen peseydyin mahdollisimman nopeasti. Ehdin jo ajatella, että luostarin askeettiseen elämään kuuluu olennaisena osana kylmät suihkut. Seuraavana aamuna selvisi, että kaikki johtui kuumavesivaraajan tyhjentymisestä. Aamusuihku oli jo sivistyneen lämminvetinen.





Ravintola Trapesan noutopyötä maksoi 14 €
Tarjolla oli kalkkunafilettä, mantelikalaa ja sienirisottoa. Kaikki näytti hyvälle, joten otin kaikkea. Kostailematonta, hyvää ruokaa. Voin suositella.

Valamon luostarin juuret ovat Laatokan Karjalassa. Vanha Valamo toimi Laatokan saarella kaikessa rauhassa vuoteen 1939, jolloin Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja aloitti talvisodan. Tammikuussa 1940 luostaria pommitettiin raskaasti. Luostari evakuoitiin ja 150 munkkia sai uuden kodin Heinäveden Uudessa Valamossa. Luostarissa sijaitseva Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin toimintaan vuonna 1977. Nykyisin Valamossa elää kymmenkunta munkkia.

Kirkon sisällä ei saanut valokuvata, joten saatte tyytyä näihin ulkokuviin


Valamon luostarin kotisivut tästä






 Rannalla on vierasvenesatama, josta M/S Sergei risteilee Valamon munkkiluostarin ja Lintulan nunnaluostarin välisellä kanavareitillä. Alun perin oli tarkoitus käydä iltaristeilyllä, mutta taas törmäsimme kesäkauden päättymiseen. Kesän viimeinen risteily risteiltiin edellisenä lauantaina. Kun reissaa elokuun puolessa välissä saa varautua siihen, että kotimaan matkailusesonki on ohi ja paikat kiinni. Aivan liian aikaisin, jos minulta kysytään.


Sergein kapteeni oli jo talvilomalla


Parkkipaikalla ja vierasvenesatamassa on opaskyltti jossa kerrotaan, mitkä asiat eivät sovi luostarialueelle: tupakointi, helleasut, koirat ja luostariväen sekä kirkontilojen kuvaaminen

Kävimme kävelemässä Matkamiehen ristillä. Reitti on n. 5 km pitkä luontopolku, jonka toisessa päässä on suuri, puinen risti.


Kuvassa ateisti ja risti. Rimmaa aika hyvin
Luostarin kulttuurikeskuksen näyttelyssä oli esillä Pertti Ikäheimosen, Juhani Honkasen ja Jorma Heleniuksen taidetta. Hienoja, realistia tauluja. En huomannut missään valokuvauskieltoa, joten nappasin teoksista muutaman photon.





Keskiviikkona luostarissa on yleiset saunavuorot miehille ja naisille. Saunareissu oli melko mielenkiintoinen. Sauna itsessään oli tavallinen puukiuassauna. Peseytymistilassa ei ollut suihkua, vaan kaikki suoritettiin retromeiningillä pesuvatien kanssa. Ei siinä mitään, tuttu juttu jo lapsuudesta.


Tie rantasaunalle
Erikoiseksi saunareissun teki erikoinen löylykaveri. Pyöreä mies istui ylälauteella eikä sanonut sanaakaan, kun tervehdin häntä. Istahdimme miehen molemmille puolille, koska hän oli linnoittautunut keskelle laudetta. Sitten alkoi löylynheitto: ensimmäinen kauhallinen, toinen, kolmas, neljäs, viides….kuudes! Painuimme pojan kanssa imatranajoasentoon ja rukoilin mielessäni, että veden loppuminen saa saunamajurin rauhoittumaan. Mitä vielä! Hän haki uuden sangollisen, heitti taas puolen tusinaa kauhallista kiukaalle ja lähti sitten pois jättäen meidät palvautumaan lauteille. Reilua.

Saunan jälkeen poika totesi löylynheittäjästä: Siinä oli kyllä geometrisesti täydellisin mies, jonka olen nähnyt. Jännä, miten kielikuva sai keski-ikäisen miehen ylipainon kuulostamaan kauniilta asialta.

Illalla kävimme vielä Rauno Jussilan pianokonsertissa. Ajatus tuli pojaltani, joka on kiinnostunut pianonsoitosta. Mikäpäs siinä, vähän korkeakulttuuria ennen nukkumaanmenoa. Jussila esitteli illan ohjelmiston, johon kuului Beethovenia ja yksi Bachin sävellys:

-         Näitä Beethovenin sävellyksiä aikalaiset eivät ymmärtäneet, vaan pitivät niitä rumina ja jopa väkivaltaisina. Lopuksi soitan Bachia, ettei teiltä mene Beethovenin takia yöunet.

Beethovenin kappaleet olivat kuin oman aikansa blackmetallia ja niihin verrattuna Bachin kappale AOR:ää (Adult oriented rock). Meikäläisen ongelma klassisen musiikin suhteen on, että moni kappale kuulostaa tutulta, mutta säveltäjästä tai biisin nimestä ei ole hajuakaan. Pidän kyllä klassisesta, mutta omalla amatöörimäisellä tavallani.

Luostariin tulee hiljaisuus klo 21. Makoilin sängyllä ja pohdin päivän tapahtumia ja kohtaamisia.

Poikani tapasi päivällä luostarin ravintolassa tutun kaverin, joka oli töissä keittiössä. Tämä kertoi, että kesäaikaan Valamossa käy jopa tuhat turistia päivässä. Miten paljon mainostettu hiljentyminen onnistuu sellaisessa väentungoksessa?


Jos mieltäsi askarruttaa, saako luostarissa juoda, niin vastaus on kyllä. Ravintolassa on A-oikeudet ja Muistoesinemyymälä Tuohuksessa myydään luostarin omia viinejä. Siitä vaan leka kainaloon ja vierasmajan hiljaisuuteen tissuttelemaan. Tosin on vaikea kuvitella, että joku saapuu luostariin varta vasten dokaamaan. Kai täällä on tarkoitus ottaa humalat jumalasta, sikäli mikäli sellaiseen uskoo.

Minusta ei olisi munkiksi mutta ymmärrän kyllä, että jotkut valitsevat tällaisen elämäntavan. Nykyaika on hektistä ja stressaavaa, luostarissa järjestelmällistä ja rauhallista. Kumpi on parempi riippuu ihmisestä. Eiköhän olennaista ole se, että jokainen saa valita oman tapansa elää ja olla onnellinen.

Pyöräreissu jatkuu seuraavassa postauksessa.